Meidän ihka ensimmäinen 3 päivän leiri on takana. Monta korvahikeä saimme Jannen tarkan silmän alla, koko tunneskaala oli käytössämme, kyllä, tunsin ne kaikki tunteet, pettymys, haaste, turhautuneisuus, hymy, onni, sellainen kupliva sisäinen tunne, voisinko jopa sanoa seventh heaven, kun se löytyi se, “expensive horse with expensive movement”, niinkuin Jannen sanoja käyttäen, koska kyllä, me vain liidettiin (kontrolloidusti) yli areenan.Olen kyllä tiennyt että Foxi on hyvä, mutta näin hyvä… Koska samassa paketissa mulla on edelleen siellä se “vanha Foxi” joka ei aina ole niin helppo.

Valmennus oli niin ihanan jämptiä ,ei mitään hifistelyä,tai kikka kolmosta tai nelosta vaan klassista, kouluratsastusta, pääpainopisteenä ratsastus,se ihana asioiden läpivienti ja tarkkuus,valmentaja joka jaksaa tukea sinua kun etsit sitä “uutta”,vaikka hetken käytkin epätoivon partaalla ja haluaisit heittää hanskat tiskiin,kun tunnet että joudut ulos sun ja hevosesi “Safe-space-alueelta”..Mutta kun se poletti tippuu alas niin Voila’ ,tunnet olevasi vähintään tripla-olympia-kultamitalisti..et varo vaan Charlotte Dujardin… 😉

Oli ihana kuulla että olemme oikeilla raiteilla, nyt on vain minun aika alkaa tekemään kaikki ne temput laadukkaamalla liikkeellä, koska se kun koulutat hevosta ei aina ole niin helppoa, ja lisäät vielä siihen sen että liikkeet on sulle uusia, niin se on kuten tekisit palapeliä, ensin sun on tehtävä ne kaikki palat jotka kostuu “ohjelmien tempuista” , kun hevonen ja sinä osaatte kaikki liikkeet, (helpommassa muodossa, tahdissa) niin siihen kuluu jo aikaa että vain harjoittelee niitä, sitten sinä menet takaisin perusasioihin ja parannat sen hevosen muotoa, ryhtiä, voimaa ja liikkeen laadukkuutta, tähän menee taas tovi että opimme olemaan tässä,jokaisessa liikkeessä, kulmassa, tehtävässä, kauemmin kun 10 askelta, ;), kun rata kestää noin 10min.. Ja uskallan väittää että tämä on se vaikein osa, rehellinen koottu muoto takaosa aktiivisena..viimeinen vaihe palapelissä on se että liimaat ne palat yhteen, tässä paremmassa liikkeen laadussa.

Itse huomasin myös että haastavaa on muuttaa omia ajatuksia siitä hevosesta, kun sä totut että ainahan se noin tekee kun otan ohjat, tai ainahan se tekee tällaisen ravisiirtymän. Eli minulle suurin kotiläksy on se että nyt on aika, aika vaatia itseltäni laadun, koska se hevonen tekee just niinkuin sä teet tai annat sen tehdä,ja tämähän on mun kompastus kivi kun teen hevosia ihan alusta niin siihen jää sellainen “ikuinen ymmärrys” kun sehän on vielä vaiheessa :).

Ja ikävä kyllä, se vaan on niin että jos hevonen jo valmiiksi painaa ohjaa ennekuin teet esim laukanoston niin se laukan nosto ei koskaan lähde takaosalla liikkeelle, vaan se jatkuu heti etupainoisena, mutta olen armollinen, ratsastajan täytyy ensin tehdä miljoona keskiverto nosto kunnes hän yhtenä päivänä on niin taitava että hän voi tuntea eron, sen hiuksenhienon tunteen ja silloin hän oivaltaa mistä se valmentaja on jo vuosia puhunut,ja hän ei oikeastaan edes ennen tätä tiennyt että hevonen voi käyttää kroppaansa näin.

Mentorini Tiina Loisan sanoja lainaten “oivaltaminen on korkeamman tason oppia”

Ihanan motivaation nämä leirit antaa treenaamiseen ja valmentamiseen ja ehkä parasta leirillä oli se aika, aika seurata muita ratsukoita ja miten valmentaja ja ratsastaja ratkaisivat eri ongelma kohtia,koska totuuts on se että meillä kaikilla on ne hiottavat kohdat,vahvuudet ja heikkoudet ja me kaikki joudutaan tekemään töitä kohti meidän tavotteita.

Kiitos tästä Janne Bergh ja Anu Korppoo ja SRL

#ridstalleskils #fwb #maajoukkue #hevosopisto #SRL #dreambigger #ratsuttaja